| Lavansaaren laulu
|
| Kotisaareen tahtoisin mennä, siell' on nuoruuden kultainen maa. Sen polkuja pientareita taas tahtoisin taivaltaa. Me syntymäpaikaksemme saimme kauniin saaren sen, jonka rantoja Suomenlahti huuhtoo hyväillen raivoten. Taas muistan sen lahdet ja niemet ja honkaiset kankahat. Usein unissa kuljen sinne miss' on hiekkakukkulat. Niin kauan on siitä jo aikaa kun jätimme saaren sen, mutta kuitenkin sydämissämme sen muisto on ikuinen. Vielä vunukkammekin saavat sen rantoja vaeltaa, kun Taati ja Nanna heille lapsuusmuistoja tallettaa. |